Wu Hsin Kuen - taistelua ilman tietoista ajattelua

Monet kamppailulajit mainostavat itseään viittauksilla Bruce Leehen. Aivan yhtä monet eivät kulje Leen jalanjäljillä tehtävään valtuutettujen opettajien opastamina. Wu Hsin Kuenin sertifioiduista opettajista muodostuva sukupuu tuo julki osan työstä, jota sifu Jon Rister on pitkällä urallaan tehnyt.

Wu Hsin Kuen sisältää monta lajia

Wu Hsin Kuenissa opetettavat lajit ovat Kali-Eskrima, Jun Fan kung fu, Wing Chun kung fu ja Muay Thai. Kali-Eskrima, filippiiniläinen taistelutaito, on kuuluisa monipuolisista asetekniikoistaan. Aseisiin kuuluvat muun muassa keppi, miekka ja tikari. wing chun kung fu on kiinalainen lähikamppailulaji, jonka tehokkuus perustuu ihmiskehon toimintaperiaatteisiin, nopeisiin reflekseihin sekä vastustajan liikkeiden aistimiseen. Jun Fan on Wing Chunia aikanaan pitkään opiskelleen Bruce Leen 60-luvulla kehittämä kung fu -tyylisuunta. Laji tunnetaan joissakin piireissä myös nimellä Jeet Kune Do (JKD). Muay Thaita opetetaan yleensä Jun Fanin yhteydessä, koska monet Jun Fanin tekniikat ovat suoraan Muay Thaista.

Wu Hsin Kuenin perustaja, sifu Jon Rister sanoo lajivalikoimasta seuraavaa:

"Kaikki nämä lajit voidaan luokitella toiminnallisten taistelulajien kategoriaan. Jun Fan on kokoelma lajeista ja se on erittäin toimiva. Kali-Eskrima on sodankäyntitaito - se ei ole kamppailu-urheilua, vaan taistelulaji. Muay Thai puolestaan on kehälaji, todennäköisesti tehokkain kategoriassaan."

Kun häneltä kysytään kuinka erilaisia lajit ovat, hän vastaa seuraavaa:

"Päällisin puolin ne näyttävät hyvin erilaisilta, mutta näin ei ole. Yksittäiset harjoitukset ovat erilaisia, mutta niillä kaikilla on yhteinen tavoite: toimivuus. Lisäksi, sen sijaan että harjoittelijalle tarjotaan 75-100 ennalta suunniteltua tekniikkaa, hänelle pyritään luomaan kyky reagoida luonnollisesti eri tilanteisiin ja käyttämään oppimiaan tekniikoita ja kehon käytön periaatteita. Kaikki aiemmin mainitut lajit opettavat harjoittelijaa reagoimaan tilanteisiin vaihtelemalla oppimiaan tekniikoita riippuen esim. vastustajan voimasta, joskin eri näkökulmista."

Päätavoitteena toiminnallisuus

Wu Hsin Kuen tarjoaa työkalut sekä henkiseen kasvuun että tehokkaaseen itsepuolustukseen. Koulun perustaja, sifu Jon Rister tiivistää koulun perustamiseen johtaneen idean:

"Pääajatus oli opettaa toimivaa taistelulajia. Nimi Wu Hsin Kuen tarkoittaa taistelua ilman tietoista ajatusta. Itseasiassa toimiva taistelulajin opettaminen on juuri tätä: sellaisten asioiden opettamista, jotka toimivat tiedostamatta."

Wu Hsin Kuenissa hyödynnetään harjoittelussa ennalta sovittuja harjoitussarjoja, kuten esimerkiksi sumbrada- ja hubud-harjoitukset. Miten tämä auttaa harjoittelijaa tositilanteessa?

"Tällainen harjoittelu on hyvin tärkeää, joskin se vaatii harjoittelijalta tietyn tyyppistä ajattelutapaa. Ennalta sovitut harjoitteet siirtävät teknisen prosessin sivurooliin. Harjoitteet saavat oppilaan reagoimaan ärsykkeisiin hieman rennommin ja tietyssä määrin tiedostamatta. Jatkuvan harjoittelun avulla keho oppii reagoimaan automaattisesti. Toisin sanottuna, jos harjoittelisimme kasapäin erillisiä tekniikoita, ajatusprosessi olisi aina matkassa. Harjoitteiden avulla ajattelu voidaan korvata raajojen tiedostamattomalla toiminnalla, jonka ansiosta puolustautuja voi keskittyä kokonaistilanteeseen. Esimerkiksi jos joku uhkaa puolustautujaa puukolla, puolustautujan ei tulisi keskittyä pelkästään puukkoon. Hyökkääjähän voi myös potkaista tai lyödä. Puolustautujan tulisi antaa kehonsa ja raajojensa huolehtia vastustajan aseesta ja keskittyä taktiikkaan, strategiaan ja ympäröiviin tapahtumiin."

Wu Hsin Kuen opettaa taistelulajeja

Wu Hsin Kuen perustuu taitoihin, joilla on merkitystä todellisissa itsepuolustustilanteissa. Sifu Rister kertoo millaiset taidot ovat tärkeitä taistelussa:

"Ajoitus on tärkeä. Sen takia harjoittelemme hyvin usein ja monen tyyppisillä aseilla. Oikean etäisyyden ja hyökkäyskulmien ymmärtäminen on toinen asia. Puolustautujan tulisi pitää oikea etäisyys ja liikkua kulmiin, joihin hyökkääjän on hankalampi hyökätä. Muut taidot tulevat kolmantena tai neljäntenä, koska taistelussa on monia muuttujia, kuten esimerkiksi taistelijoiden mielenlujuus ja kestävyys."

"Monesti itsepuolustustilanteet tapahtuvat hyvin nopeasti, puolustautujan täytyy reagoida automaattisesti. Jokaiseen tilanteeseen ei voi valmistautua. Esimerkiksi hyökkääjällä voi olla piilotettu ase. Tällöin vastatekniikka-ajattelu ("jos vastustajalla on puukko, teen näin") ei toimi. Siksi treenaamme paljon harjoitussarjoja ja juuri tästä syystä tekniikoiden luonnollinen virtaavuus (suomennos sanasta flow) on niin tärkeää."

Kun kaikki muu pettää, jalkatyöskentely pelastaa

Wu Hsin Kuenissa harjoitellaan aseita hyvin laaja-alaisesti. Kysyimme miten asetekniikkaharjoittelu poikkea muista lajeista:

"Asetekniikoiden harjoittelu itsessään ei poikkea paljoa muista lajeista. Wu Hsin Kuenissa keskitytään aseiden käytön pääperiaatteisiin sen sijaan, että miettisimme yksittäisiä näkökohtia. Harjoittelemme eri asekombinaatioilla: 2 keppiä, keppi ja puukko, yksi keppi ja aseeton harjoittelu. Moni laji keskittyy itse aseeseen, nopeuteen tai reaktioaikaan. Wu Hsin Kuen keskittyy jalkatyöskentelyyn, etäisyyteen, ajoitukseen ja valppauteen. Valitettavasti monissa lajeissa jalkatyöskentelyyn kiinnitetään liian vähän huomiota. Wu Hsin Kuen painottaa jalkatyöskentelyn tärkeyttä hyvin paljon. Kun kaikki muu pettää, jalkatyöskentely pelastaa."

Vyökokeissa testataan sovelluskykyä

Wu Hsin Kuenin vyökokeessa demonstroidaan opetettavien lajien tekniikoita. Tekniikat itsessään eivät kuitenkaan ole pääosassa:

"Wu Hsin Kuenin vyökoejärjestelmä poikkeaa paljon monista muista. Emme keskity suorituksen muotoon tai teknisiin yksityiskohtiin. Keskitymme siihen miten oppilas pystyy hyödyntämään oppimiaan perustekniikoita eli 'työkaluja'. Kun oppilas suorittaa testiä, haluan nähdä kuinka hän käyttää kehoaan ja ymmärtääkö hän tekniikoiden käytännön sovellukset. Esimerkiksi lyönnissä yksittäinen käsi tai lyöntilinja eivät ole pääasioita. Tärkein asia on jalkatyöskentely ja se miten koko keho liikkuu. Käytännössä oppilaan ei tulisi lyödessään vain paiskata nyrkkiä ilmaan, vaan hänen täytyisi ymmärtää milloin lähestyä ja milloin perääntyä. Tämä on yksinkertainen esimerkki siitä, että tekniset yksityiskohdat eivät ole tärkeimpiä. Meistä jokainen lyö hieman eri tavalla."

Sifu Rister muuttaa vyökoejärjestelmää muutamien vuosien välein

"Uskon, että vyökoetta tulee muuttaa sitä mukaa kuin itse kasvan opettajana, tai kun näen miten koulun ja oppilaiden kehitystarpeet muuttuvat. Esimerkiksi vuosia sitten poistin joitakin Wing Chunin liikesarjoja vyökoejärjestelmästä. Myöhemmin lisäsin ne takaisin, koska huomasin, että oppilaat eivät enää hallinneet kaikkea mitä halusin. Eli muutoksen syynä oli oppilaiden kehitystarve ja myös oma kasvaminen."

Opetusta 17 vuotta

Sifu Rister perusti Wu Hsin Kuen -akatemian vuonna 1987. Hänen kamppailu-uransa oli kuitenkin alkanut painilla jo 70-luvulla. 1980-luvun puolivälissä sifu Rister aloitti Kali-Eskriman, Jun Fan kung fun, Wing Chun kung fun, Muay Thain ja lukkopainin (grappling) seminaariopiskelut guro Dan Inosanton, sifu Francis Fongin, ajarn Surachai Sirisuten ja sifu Larry Hartsellin opissa.

Nykyisin sifu Rister on sekä sifu Francis Fongin (Wing Chun) että guro Dan Inosanton (Kali-Eskrima ja Jun Fan kung fu) valtuuttama kouluttaja. Hiljattain saavuttamastaan guro Inosanton valtuutuksesta sifu Rister sanoo seuraavaa:

"Se tapahtui hieman yllättäen. Minua oli neuvottu etsimään joku guro Inosanton läheinen valtuutuksen hakemiseksi. Olin tehnyt näin, mutta pitkään aikaan mitään ei kuulunut. Sitten sain sähköpostia, että guro Dan aikoisi tarkistaa tasoni seuraavassa seminaarissaan Oklahomassa. Seminaarin jälkeen ei ensin kuulunut mitään, kunnes eräänä päivänä posti saapui ja olin siis valtuutettu opettamaan Kali-Eskrimaa ja Jun Fania. Se oli hieno yllätys ja merkittävä tapahtuma elämässäni. En ollut vauhdittanut tapahtumia erityisemmin. Ehkä olisi pitänyt, kuten monet tekevät. Se kuitenkin tapahtui lopulta ja olen siitä hyvin kiitollinen."

Valtuutuksen saavuttaminen oli ollut pitkään yksi sifu Risterin unelmista. Tapahtumien kulku oli myös sikäli yllätyksellinen, että sifu Rister hyväksyttiin ilman erillistä "sisäänajoa", joka yleensä kestää noin kaksi vuotta.

"Se, että hän tunnustaa minut taistelulajin opettajana, tuntuu poikkeuksellisen hienolta. Se on eräänlainen vahvistus siitä mikä olen ja mihin olen menossa."

Sifu Risterin opettajat ja oppilaat

Porauduimme sifu Risterin arvoihin kysymällä hänen ajatuksiaan opettajistaan ja oppilaistaan. Kysyttäessä sifu Risterin opettajista, selviää että hyvä opettaja on muutakin kuin teknisesti taitava ja huimasti eri asioita hallitseva tietopankki. Guro Dan Inosantosta hän kertoo seuraavaa:

"Hän on erittäin tärkeä persoona. Vastaavaa taistelulajien taitajaa ei löydy mistään. Hänellä on valtava määrä tietoa ja taitoa. Silti hän on nöyrä. Tämä seikka saa minut harjoittelemaan hänen kanssaan yhä uudestaan ja uudestaan. Vaikka hän on taistelulajien parissa tapaamistani ihmisistä lähes kaikkein taitavin, hän ei ole tippaakaan ylpeä. Hän on todella harvinainen yksilö ja persoona. Hänen kanssaan harjoittelu tekisi hyvää kenelle tahansa."

Sifu Francis Fongista:

"Sifu Fong on vahvistanut ajatuksiani, joskin eri näkökulmasta. Jotkut hänen opetuksellisista päätavoitteista ovat täsmälleen samat kuin minullakin. Hänen näkemyksensä taistelulajien sisäisestä puolesta ja siitä, miten se vaikuttaa ulkoisesti, on todellakin saanut minut kasvamaan. Juuri sitä mitä olen etsinytkin. Wing Chun kung fu on erinomainen laji ja haluan oppia sitä lisää. Sifu Francis Fong on henkilönä todella uskomaton tiedon ja inspiraation lähde."

Entä oppilaat? Millainen oppilas on hyvä oppilas?

"Lahjakkuudella tai taidoilla ei ole niin suurta väliä, niitä voidaan kehittää harjoituksissa. Tärkeintä on lojaalius ja avoin mieli - avoin mieli ja halu oppia ja kokea. Jotkut oppilaat, joilla on aiempaa kokemusta taistelulajeista, haluavat näyttää enemmän kuin oppia. Se hidastaa heidän harjoitteluaan. Oikea asenne on erittäin tärkeä."

Jos miettii sifu Risterin taustoja ja opettajia, on helppo uskoa, että lojaalisuus ja avoin mieli ovat juuri niitä ominaisuuksia, jotka ovat auttaneet häntä näin pitkälle. Teknisesti taitavia ihmisiä riittää. Mutta jos ihmisellä on, kuten sanonta kuuluu, "kuppi täynnä" matka taitavasta erinomaiseksi voi jäädä puolitiehen.

Suomalaiset ahkeria

Vuonna 2001 Suomesta tuli Risterin vuosittainen vierailukohde, kun Dallasissa työtehtävissä ollut sifu Risterin oppilas, sifu Risto Hietala toi Wu Hsin Kuenin Ouluun. Useamman vuoden aikana sifu Risterille on muodostunut varsin positiivinen kuva suomalaisista:

"Ensivaikutelmani oli, että suomalaiset eivät teeskentele. He ovat ahkeria, rehellisiä ja hieman varautuneita. He eivät ole ylimielisiä, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että he eivät olisi ylpeitä omasta itsestään. Olen ollut Suomessa vain kesäisin, ja ainakin kesäinen Suomi näyttää kauniilta. Suomalaisten opettaminen on ollut hieno kokemus. He ovat omistautuneita ja kunnioittavat lajia. USA:sta on hankalampaa löytää vastaavaa arvostusta."

Kilpailussa hyvää ja huonoa

90-luvun alkupuolella sifu Rister kilpaili potkunyrkkeilyssä T.A.C.K.A -järjestön kisoissa sekä W.E.K.A.:n täyskontaktikeppikisoissa. Koska Wu Hsin Kuenissa keskitytään taisteluun kamppailu-urheilun sijaan, kysyimme hänen mielipidettään kilpailemisesta:

"Suurimmalta osin kilpaileminen on hyvästä. Kilpailut antavat harjoittelijalle mahdollisuuden koettaa taitojaan vierasta vastustajaa vastaan. Silti jotkut kilpailut ovat pahasta taistelulajien kannalta. Monissa säännöttömissä kilpailuissa itsensä ilmaiseminen taistelun kautta on unohdettu kokonaan. Suurin ja vahvin voittaa -periaatteella käytävissä kisoissa ei ole mitään tekemistä taitojen kanssa. Tavallisesti sellaiset kisat voitetaan massalla ja koolla. Mutta yleisesti ottaen uskon, että kilpaileminen on hyvästä. Kilpailulle täytyy vain löytää oikea ympäristö."

Pääperiaatteet yksittäisiä tekniikoita tärkeämpiä

Yksittäisten tekniikoiden osaaminen ei siis ole niin tärkeää kuin tiettyjen pääperiaatteiden ymmärtäminen ja hallinta.

"Jokainen oppilas etenee eri tavalla ja se saa lajin kasvamaan. Toivoisin, että oppilaat ymmärtäisivät tietyt periaatteet: etäisyyden, ajoituksen, jalkatyöskentelyn, sektoroinnin, eri hyökkäyskulmat ja keskilinjan suojauksen. Oppilaan tulisi myös ymmärtää, että oppimisprosessi ei pääty mustaan vyöhön, vaan oppiminen alkaa uudella tavalla. Kyse on itsensä ja oman harjoittelun jatkuvasta uudelleenarvioinnista - ja ennen pitkään prosessin tuomista uudelle tasolle. Toisten auttaminen ja parantaminen on paljon kunniallisempaa kuin vahingoittaminen. Itsensä ymmärtäminen, kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa ja oman paikan löytäminen maailmassa ovat tavoitteita, joita monet eivät välttämättä tule koskaan ymmärtämään."

Artikkeli perustuu vuonna 2004 sifu Jon Risterille tehtyyn haastatteluun. Artikkeli on julkaistu Budokan numerossa 5/2004.