Sifu Francis Fongin ohjaajaleirin matkapäiväkirja

Atlanta, syyskuu 2003

Menomatka meni joutuisasti ja vaikeuksitta, mitä nyt jouduin keksimään nopeasti ja eleettömästi puhelinnumeron autovuokraamon virkailijan sitä kysyessä. Selkkauksitta siis päästiin lähes hotellille, ainoana karttana oli mittakaavassa suuri, vuokraamosta napattu yleissellainen. Mutta hotellillekin löydettiin pienten harhailujen jälkeen samalla hämmästellen Atlantan järkyttävää liikennekulttuuria, ja vielä pimeässä piti ajaa, onneksi liikennemerkit etc. olivat sentään ennestään tuttuja.

matkakuva

Kuvassa vasemmalta lukien: Roger Carlsson, Jarkko Lämsä, Francis Fong, Jon Rister, Risto Hietala

Ensimmäisenä päivänä emme malttaneet pysyä poissa Fongin koululta, treenaamaanhan tänne oltiin tultu. Esiteltyämme itsemme saimme luvan treenata myös kaikissa harjoituksissa missä mielemme tekisi ja aikataulumme periksi antaisi. Siispä illan treeneihin, ensimmäiset harjoitukset olivat Wing Chunia ja pyristelimme mukana, välillä menestyksekkäästi ja välillä vähemmän menestyksekkäästi. Wing Chun treenien jälkeen oli vuorossa Jun Fan treenit - ja eikun mukaan Alkulämmittelyissä katsoimme Jarkon kanssa toisiamme, ja kummankin ilmeestä näki, että Muay Thai treenit tullaan skippaamaan. Jälleen Jun Fan meni kohtuudella, suurempia vaikeuksia ei ollut, mitä nyt jet lag alkoi pikkuhiljaa väsymyksen muodossa vaivaamaan. Jaksoimme kuitenkin illan helteessä sinnillä pyristellä mukana ja tokihan fiilikset olivat mahtavat, treenata vihdoinkin Fongin koululla! Jun Fan treenien jälkeen jäimme vielä odottelemaan ja katselemaan Muay Thai treenien alkua, ja yhtäkkiä sifu Francis käveli koulun ovesta sisään. Jännittyneenä odottelin että vieläköhän hän muistaa minut. Samassa sifu Francis käveleekin suoraan meidän luokse, ojennan kättäni ja Francis halaa! Taisipa muistaa, hymyilen mielessäni samalla kun esittelen Jarkon. Muay Thai treenit näyttivät samalle kuin meilläkin, joten hyvillä mielin suuntaamme hotellille, sillä sifu Rister on saapunut Atlantaan myöskin. Hermostuneena soitan hänen puhelimeensa ja ilahdun kun illallistamiskutsu tulee samantien. Tyypilliseen jenkkityyliiin illan menu koostuu herkullisista ja isoista pihveistä.

Ensimmäinen leiripäivä pyörähtää käyntiin, ja meno on hikistä heti alusta alkaen, välillä sifu Francis kertoilee filosofioitaan ja vinkkejä treenaamiseen ja sitten taas väännetään menemään. Ensimmäiset pari tuntia menee erilaisten drillien kanssa sekä Siu Nim Taon parissa, ja loppupäivästä jo painitaan ja haetaan vapautumisia lukoista. Hoipumme hotellille, väsyneinä mutta pirun onnellisina. Sitten illalla tietenkin perinteinen illallinen sifu Risterin kanssa, tällä kertaa 'all you can eat' -buffet. Ja mahat palloina hotellille kuuntelemaan meheviä tarinoita treenaamisesta.

Toinen leiripäivä jatkuu hikisissä merkeissä myöskin, nyt vastatekniikoita Muay Thaita vastaan treenaten, hauskaakin on mutta reenit ovat todella vaativia, välillä tahtoi usko loppua, mutta juuri silloin sifu Francis saapuu helpottamaan tilannetta kertomalla jonkun tärkeän yksityiskohdan ja homma alkaa taas sujua.

Lisää painia ja painiotteista vapautumista ja päivä onkin yhtäkkiä täysi. Illallinen on tällä kertaa koko seurueelle, ja paikkana on all you can eat aasialainen ruokapaikka. Jälleen mahat palloina hoipertelemme ulos ruokapaikasta ja nyt paikalliseen yökerhoon, missä tanssitaan Country Dancea (me emme), muutama olut ja yöpuulle.

Kolmas leiripäivä jatkaa tiukan harjoittelun merkeissä, nyt entistä tiukempana, ja yhä lisää yksityiskohtia tarkastellen, Wing Chun periaatteita voi tosiaankin käyttää vaikka missä tilanteessa., ja varsinkin grapplingissa. Sitten tutustuaan eri energioihin eli siihen miten tärkeää oikea body structure on jotta kehostaan saisi kaiken irti. Myöskin se, että voimalla ei kannata voimaa vastaan taistella tulee hyvin selväksi, varsinkin sillon kun sifu Francis innostuu demoamaan, kyyti on kylmää, there's a break and there's a break and..

Neljäs ja viimeinen leiripäivä avaa Wooden Dummya hiukan ja myöskin toisen muodon (Chum Kiu) salaisuuksia. Koska olemme Jarkon kanssa molemmat jo todella väsyneitä, niin treenaamme lähes hampaat irvessä ja veren maku suussa erästä vapautumista ja juuri silloin kun toinen meistä heittää toisen pitkin salia sattuu sifu Francis paikalle. Hän ei virko mitään, mutta on selvästi mielissään asenteestamme, muutkin ovat väsyneitä eivätkä jaksa välttämättä panostaa, joten vapautuminenkin on tuolloin vaikeampaa, ja valitettavasti satumme olemaan aivan vieressä ja kontrastin kyllä huomaa. Sitten treenataankin hermopisteitä ja moni juttu saa taas uuden entistä syvemmän merkityksen. Lopuksi sifu Francis innostuu demoamaan horjuttelua viiden metrin päästä, ja tekee sen vain nostamalla hiukan jalkateräänsä, tällöin laskeutuu syvä hiljaisuus koko luokkaan ja kaikki katsovat lumoutuneina demonstraatiota, semminkin kun horjutettava on selin sifu Francikseen ja silmät suljjettuina. Scary.

Paljon muutakin toki tapahtui tuolla leirillä, mutta on turhaa ja liian raskasta kaikkea tänne kirjoittaa, mutta se on varma, että myös ensi syksynä aiomme olla paikalla!

-Sifu Hietala